Breakneck Ridge kuulostaa pahaenteiseltä paikannimeltä. Se on 400-metrinen kukkula sata kilometriä New Yorkista koilliseen, jonka rinteillä kulkee samanniminen vaellusreitti. Reitti ei ole kuin nelisen mailia pitkä, mutta sisältää jyrkän ja haastavan nousun kallioista reunaa ylöspäin. Suomen standardeilla polku olisi varmaan suljettu tai ainakaan sinne ei suositeltaisi kenenkään menevän ilman asianmukaisia turvavälineitä. Osa kohdista oli jyrkkyydeltään sitä luokkaa, että valjaita ja varmistuksia tuli vähän ikävä.
Koska kaipasimme päivää poissa kaupungista, lähdimme ulkoilemaan. Juna Grand Centralilta Breakneck Ridgelle kesti reilun tunnin. Rata kulki upeissa maisemissa myötäillen pitkin Hudson-joen rantaa ja jo matka itsessään oli näkemisen arvoinen. Etenkin syksyn väriloistossa luonto näytti upealta! Breakneckin pysäkki on pienenpieni laituri Cold Springsin jälkeen, joka on varta vasten suosittua vaellusreittiä varten pystytetty. Päivä oli aurinkoinen sunnuntai ja junasta purkautui melkoinen vyyhti ihmisiä, joilla oli ilmeisesti samat aikeet kuin meilläkin.
Hudson-joen rantaa junasta kuvattuna
Breakneck Ridgen reitit lähtivät asemalaiturin vierestä ja paikalle löysi helposti. Paikalliset park rangerit olivat pystyttäneet infoteltan nousun alkuun, missä jaettiin karttoja ja alleviivailtiin reitin haastavuutta. Ketään ei kuitenkaan käännytetty pois vaikka ehkä syytä olisi ollut. Ei siinä, että ruuhkaa oli luvassa, se oli selvää näin hienolla kelillä, mutta aika paljon kiipeämisensä kanssa räpiköiviä sunnuntaikävelijöitä nousulla tuli vastaan. Onneksi linjoja kalliolla oli monia, jolloin pahimmat pullonkaulat pystyi kiertämään. Käsittämättömimpiä olivat ihmiset, jotka olivat tuoneet vuorelle koria mukanaan. Ei ollut kerta eikä kaksi, kun polulla tuli vastaan hätääntyneitä eläimiä, jotka eivät meinanneet päästä isojen kivilohkareiden väleistä eteenpäin omistajien heitä jo huhuillessa jossain ylempänä. Yhden pienen villakoiran-tapaisen nostin kahden ison kiven yli kun raukka ei päässyt niistä mitenkään itse yli. Isäntänsä ja emäntänsä huitelivat jo jossain kaukana ja päällimmäisenä ajatuksena oli lähinnä se, että kyllä ihminen on välillä tyhmä.
Alhaalla näkyy junarata, minkä reunalta nousu alkaa
Kallio oli pääosin jyrkkää mutta teknisesti ottaen helpponousuista, jalansijoja ja otteita löytyi läpi matkan. Kaikki neljä raajaa olivat kuitenkin käytössä koko ajan ja nelinkontin sai mennä. Breakneck Ridgellä on neljä välitasannetta ja tavallaan kukkuloita kukkuloiden päällä, taukopaikkoja siis riittää. Niiltä aukesi upea näkymä yli Hudson-joen eikä matkalla tehnyt mieli kiirehtiä maisemaa ihaillessa, etenkin kun sää oli mitä parhain. Aivan huipulla näkymä tosin peittyi ympäröivään metsikköön.
Tullaan, tullaan!
Huipulta eteenpäin paluumatka olikin sitten jo perinteisempää loivasti laskeutuvaa polkua läpi metsikön. Ylhäällä oli kielto, että kallion puolta ei saa lähteä alas, vaarana kun on omien sohlausten lisäksi se, että ruuhkaisen ja jyrkän kallion seinille tulee kahteen suuntaan liikennettä, mikä aiheuttaisi varmuudella vaaratilanteita. Jossain vaiheessa päivää hieman meitä alempaa lensi helikopteri ja mietimme, josko jotain oli sattunut. Se ei olisi ihme kyseisellä reitillä.
Perus New Yorkin lomailua.
Loppumatkan metsä oli kaunis syksyn lehtien suurilta osin tiputtua jo maahan. Polku kiersi vuoren toiselle reunalle ja laskeutui suoraan takaisin asemalle, mistä hyppäsimme taas junaan kohti Manhattania. Aikaa koko settiin vierähti viitisen tuntia.
Paluumatkan oranssi metsikkö
Hieno päivä uusissa maastoissa tarjosi sekä vaihtelua New Yorkin kaupunkielämään, että haastetta ihan perus-ulkoiluunkin. Se kävi myös hyvästä treenistä tulevia vuorikoitoksia varten ja jokainen nousumetri oli tervetullut, kun muun osan viikosta oli kävellyt ainoastaan asfalttikatuja noin 20:n kilometrin päivävauhdilla. Jos siis pieni pakomatka suurkaupungista kiinnostelee ja New Yorkissa pyörit, Breakneck Ridge saa täältä hyvän suosituksen! Kunhan pitää huolta, että nomen est omen ei omalla kohdalla toteudu.
Taustalla itse vuori ja edessä Breakneck Ridgen "juna-asema"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti