Luonnon päivät on metsähallituksen hanke, jonka tavoitteena on saada kaikki suomalaiset ulkoilemaan satavuotiaan Suomen kunniaksi tämän vuoden aikana. Olen mukana yhtenä luontolähettiläistä auttamassa tavoitteen toteutumisessa. Lauantaina vietettiin jo vuoden kolmatta Luonnon päivää.
Kesäkuun päivän teemana oli ”ihastu kesäyöhön” ja sen osana oli Suomen Ladun Nuku yö ulkona -tempaus. Ensimmäinen Nuku yö ulkona -päivä järjestettiin viime syyskuussa ja sen suosio taisi yllättää kaikki. Nyt päivään oli lähdetty siispä astetta kovemmalla arsenaalilla ja yhteistyössä mm. Luonnon päivien kanssa. Lauantaina kymmenet tuhannet suomalaiset viettivät yönsä ulkona teltoissa, laavuilla, pihoilla ja parvekkeilla. Minä lähdin Nuuksioon ja erityisen ylpeä olen äidistäni, joka nukkui mökillä pihamme huvimajakatoksessa.
Ennen teltan kanssa pöpeliköön painelemista vietin iltapäiväni Suomen luontokeskus Haltialla luontolähettilään hommissa luennoimassa ja esitelmöimässä omista ulkona vietetyistä öistäni. Kerroin sanoin ja kuvin tarinoitani aina ensimmäisestä Färsaarten reissustani Argentiinaan ja Kebnekaisen myrskyistä Tansaniaan. Oli hämmentävää katsella omia kuviani isompana kuin olen niitä koskaan nähnyt Haltian screenin ollessa varmaan 10 x 10 metrinen. Aloitan yleensä esitelmäni muutamalla vanhalla kuvalla jostain seitsemän vuoden takaa, joissa olen vielä paatunut juoppo ja kun lyö paidattoman, irokeesipäisen ja humalaisen miehen kuvan tuon kokoiselle screenille, sitä pelästyy vähän itsekin. Ovelle olisi varmaan pitänyt laittaa joku K-18 -kyltti…
Suomalainen mies 6 x 8 metrin kokoisena
Vähän perspektiiviä. Mä oon tossa vasemmalla.
Luentojen välissä kävin Lennun kanssa kokeilemassa Pitkäjärven rannassa ensimmäistä kertaa packraftia. Kyseessä on siis rinkkaan pakkautuva ja pari kiloa painava ilmalla täytettävä kajakki, jonka kanssa voi vaelluksilla vaihtaa välillä jalkapatikan melontaan. Kovat jätkät laskevat niillä koskiakin. Minä lähdin vain järveä melomaan ja ihastuin heti! Luulen, että ostoslistalle tuli juuri uusi lelu ja ennen kuin oman ehdin hankkia, pitää käydä rafti jollekin kesäreissulle Ankarilta avotuntureilta vuokraamassa!
Lennu vetää packraftilla Nuuksion Pitkäjärvellä
Haltian jälkeen suunnitelma oli lähteä Kattilan suuntaan yöksi. Nuuksion Haukkalammella oli omatoimiretkeilijöiden lisäksi Suomen Ladun järjestämä leiri, mistä kuka tahansa oli voinut varata itselleen majoitteen. Tarjolla oli kaikkea puolijoukkueteltoista kupoleihin ja riippukeinuihin ja majoituspaikkoja oli joku pari sataa, mikä tarkoitti sitä, että niiltä main ei itselle enää todennäköisesti tilaa löytynyt. Lähdin kuitenkin käymään ja haistelemaan tunnelmaa lämpimään kesäiltaan ennen Kattilaan siirtymistä. Haukkiksella oli tarjolla ruokaa, saunaa, paljua ja muuta oheistoimintaa ja siellä vallitsi sellainen mukavan rauhallinen festivaalitunnelma. Kesäsää oli kuin tilauksesta komeimmillaan ja iloisen näköisiä ulkonanukkujia pyöri pitkin Haukkalammen rantoja.
Kuten arvattu, tilaa ei Haukkiksella oikein enää ollut, joten palasin tutustumiskierrokseni päätteeksi autolle ja ajoin muutaman kilometrin päähän Kattilaan, missä parkkipaikka oli käytännössä tyhjä. Lennu, joka Kattilassa on ollut töissä, tuntee alueen polut hyvin ja oli käynyt haistelemassa rauhallisemman paikan meille Vähä-Holman rannalta. Siellä ei ruuhkaa ollut, muutama hassu teltta hiljaisen lammen kupeessa. Sopi meille. Myös Mäkisen Eeva, johon olimme törmänneet jo Haukkalammella, tallusti illan hämärtyessä kameransa kanssa Vähä-Holmaan. Tunnin verran jaksoimme juoruja vaihtaa rantakallioilla ennen kuin nukkumatti käski telttaan.
Vähä-Holman turvelautat
Heräilin pieneen sateenropinaan aamuyöstä ja samalla huomasin, että makuupatjani oli tyhjentynyt. En ollut sitä käyttänyt sitten Aconcaguan, missä patja päästi ilmat ulos ylemmissä leireissä. Luulin tuolloin, että se johtuu ihan vain ilmanpaineesta, mutta mitä ilmeisimmin se onkin siis puhki. Puhaltelin sen sitli täyteen ja nukahdin uudelleen, mutta aamulla herätessäni se oli jälleen tyhjä. Yritin kotiin päästyäni etsiä reikää, mutten moista löytänyt, joten se on siispä uuden makuualustan haku tänään edessä.
Patjaongelmista viis, olipa mukavaa herätä teltasta Nuuksiossa! Edelliskerrasta on aikaa ja muutenkin viimeaikaiset teltastanousut ovat olleet aina aikataulutettuja ja osa jotain vaellusta. Pitkästä aikaa ei aamulla ollut kiire metsässä mihinkään. Ainakaan ennen kuin Eeva heräisi. Sen verran olen neiti Mäkisen kanssa retkeillyt, että tiesin, ettei täältä mentäisi mihinkään ennen kuin olen taas päässyt (joutunut?) poseeraamaan kameralle. ja kuinka ollakaan, olimme kohta Lennun kanssa malleina leireilykuvissa pitkin Vähä-Holman rantoja.
Kuvat: Eeva Mäkinen
Kuvausten päätteeksi tallustelimme parkkipaikalle ja lähdin ajelemaan kotiin. Matkalla tienpielessä tuli vastaan paljon iloisia ihmisiä, pariskuntia ja perheitä, jotka olivat majoitteistaan pitkin Nuuksiota nousseet. Tuli jotenkin kauhean hyvä fiilis. On mahtavaa katsoa kuinka ihmiset lähtevät luontohaasteisiin mukaan ja – ainakin ilmeistään päätellen – saavat siitä hyvän mielen ja elämyksen, jotkut ehkä jopa ensimmäistä kertaa. Tempaus ja luonnon päivä oli selkeästi siis onnistunut, joten tästä on hyvä jatkaa seuraaviin! Ensi vuonna Nuku yö ulkona järjestetään 8.9 ja seuraavaa Luonnon päivää juhlitaan jo parin kuukauden päästä, 26. päivä elokuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti