Palailin eilen Rukalta ja nyt sinkoilen kotona seinille ennen huomista lentoani Kathmanduun. Laskukauden avaus oli kosteahko (ei siinä perinteisessä merkityksessä) sumun peittäessä Saaruan kaksi auki ollutta, viime talvelta preservoiduista lumista tehtyä mäkeä. Mutta hittoakos pieni sumu haittaamaan, kun pääsi laskemaan! Vaikka vastahan sitä edelliskausi neljä kuukautta sitten saatiin Elbrusilla pakettiin. Näin lyhyttä kesätaukoa minulla ei ole ollut koskaan!
Vanha setä jaksoi vähän hyppiäkin siellä nuorison seassa. Aika vähän kuitenkin, sen verran takaraivossa kaikui huomenna alkava Cholatsen reissu. Tuolla kun olisi jossain reilissä polvensa kiertänyt ympäri, olisi vuoden päätavoite jäänyt tekemättä.
Rukalla oli kaksi mäkeä auki
Swoooooooshhhh!
Lyhyt syysloma pohjoisessa yhdessä pojan kanssa teki kaikin puolin hyvää. Laskemisen ohessa kävimme yhtenä päivänä pyöräilemässä ja syömässä eväitä Oulangan Myllykoskella, loppuajan pääasiassa makoilimme, söimme ja vietimme aikaa yhdessä, mikä oli paikallaan ennen kuukauden erossaoloa. Poika jäi matkan päätteeksi äitinsä mökille jatkamaan syyslomaansa ja minä suuntasin etelään.
Empiirisen tutkimukseni mukaan pyöräily sadesäässä ei ole 11-vuotiaan
mielestä ihan niin siistiä kuin 39-vuotiaan mielestä.
...Mut ihan kivaa silti kuitenki.
Tänään olen lähinnä pakannut, hoitanut viime hetken kotiasioita ja – kuten sanottu – sinkoillut pitkin seiniä. Perinteinen lähtötunnelma on levoton, ärtynyt, lyhytpinnainen, onnellinen ja hermostunut. En tiedä olenko ollut näin innoissani ja kauhuissani mistään matkasta aiemmin. Keskittyminen ja henkinen työ on kestänyt jo joitain viikkoja (kuukausia, anyone?) ja huomenna, kun Dohan kautta Kathmanduun starttaan, pääsen viimein rauhoittumaan. Siitä eteenpäin kaikki on tavalla tai toisella improvisaatiota, ennakkovalmistelut on nyt valmisteltu.
Tämä blogi hiljenee nyt kutakuinkin kuukaudeksi, samoin tekee muut some-kanavat viimeistään ensi viikolla. Basecampin saavutamme suunnitelman mukaan tulevan viikon lauantaina ja siitä alkaa rotaatiot leireihin ja hiljalleen kohti Cholatsen 6440-metristä huippua. Palaillaan siispä marraskuussa toivottavasti ja luultavasti muutamaa tarinaa ja kokemusta rikkaampana! Heippa!
Saarua 13.10.2018
Tsemppiä! Ja onnea!
VastaaPoista