Treenisuunnitelmat vuodelle 2018

Nyt, kun vuoden 2018 tiekartta alkaa olla selvillä, pitää asemoida treenaaminen sen mukaiseksi. Kalenterissa on 13 vaellusta ja kiipeilyreissua ja tuleva vuosi vaatii kropalta aika paljon. Hyvä fyysinen kunto luo turvallisuutta ulkona liikkumiseen ja on myös oppaalle tärkeä työkalu, jotta työ sujuu. Ihmettelen edelleen, että tähän asiaan ei eräopaskoulutuksessa kiinnitetty huomiota lähes ollenkaan. 

Minä en ole luontainen urheilija. Minulla ei ole lapsesta saakka ollut rutiinia liikkumiseen kuntoilun nimissä. Harrastin nuorena skeittaamista, lumilautailua ja partiota, eli liikuin kyllä paljon, mutta mitään näistä en mieltänyt urheiluksi. Jolloin, kun harrastukset hiipuivat jossain vaiheessa, hiipui myös liikkuminen. Otin 30 kiloa painoa, jota kulutin lähinnä kävelemällä baarin ja taksitolpan väliä. Niinpä minulla on ollut melkoinen työ tehdä itsestäni urheilija, enkä edelleenkään ihan spontaanisti nouse sohvalta lenkille. 

Nykyään, etenkin kun elemäntyyli ja työkin sitä vaativat, urheilen kuitenkin jo mielelläni. Viimeisen parin vuoden aikana olen onnistunut muuttamaan rutiinini sellaisiksi, että jos en pariin päivään nouse sohvalta ja lähde liikkumaan, alkaa seinät kaatumaan niskaan. Olemus muuttuu väsyneeksi ja alkaa ahistaa. Tärkeänä motivaattorina nousemiseen toimii isot vuorireissut, joita kohti on treeninkin suunnattava, jotta ne onnistuisivat. Tästä lokakuinen Lobuche oli erinomainen esimerkki. Minulla pitää olla jokin selkeä tavoite, jota varten treenaan, jotta motivaatio pysyy. Seuraava sellainen on Cholatselle lähtö ensi vuoden lopulla. 

Cholatse kuvassa oikealla

Parhaiten kuntoani pitää yllä työ. Ensi vuodelle on lukittuna kymmenkunta viikonloppuvaellusta sekä yhdeksän vähintään viisipäivästä reissua maastossa rinkka selässä. Niistä yli puolet tehdään vuoristoissa. Pitkät vaellukset varusteiden kanssa ylämäessä kasvattavat kestävyyttä, joka on fyysisesti se tärkein ominaisuus, mitä Cholatsekin vaatii. 

Vaellusten välissä kotioloissa treenaan pyöräilemällä, nousemalla portaita, mäkijuoksemalla sekä viimein myös lenkkeilemällä. Olen aina ollut todella laiska juoksemaan, eikä lenkkeily ole koskaan tuntunut hyvältä. Se on kuitenkin erinomaista treeniä hapenottokyvylle ja juostessa hengitän samaan tapaan kuin ohuessa ilmassa kiipeillessä, joten olen puoliväkisin saanut viimeisen kuukauden aikana itseni lenkille. Yllättäen se on alkanut tuntumaan hyvältä!

Yksi varmasti iso syy siihen on ollut, se, että olen onnistunut korjaamaan aamusyömistäni viimein. Minä nimittäin liikun parhaiten aamuisin ja kaikista mieluiten lähden treenaamaan viimeistään kymmenen aikoihin. Samalla kuitenkaan en ole koskaan pystynyt syömään aamuisin kunnolla. Normaali rytmini ruokailujen suhteen on ollut sellainen, että olen kyennyt syömään yleensä aikaisintaan yhdentoista aikoihin, joten kaikki aamu-urheiluni olen aina tehnyt pelkän kahvin ja veden voimalla. Energiatasoni on siis ollut melko heikko. Olen kyllä yrittänyt pakottaa itseni syömään jotain, mutta huonoin tuloksin. Kun ei mene alas, ei mene.

Syksyllä minua lähestyi kotimainen Oatlaws-yritys, joka pyysi minua kokeilemaan tuotteitaan. Kaurasta tehty ”juotava puuro” ei ihan ensikuulemalta ollut se ratkaisu jota etsin, mutta otin testiin kun kerran tarjottiin. Parin viikon ajan sekoitin aamulla muutaman desin kaurajauhetta veteen aamiaiseksi ennen treeniä. Testijakson päätteeksi soitin Vääksyyn, että laittakaas jätkät lisää kamaa tulemaan, tämähän toimii!  Nyt, noin kuukauden käytön jälkeen, huomaan liikkuvani tehokkaammin ja mukavammin aamuisin kuin aiemmin. Lenkkarit ovat alkaneet nousta maasta ja syön muutenkin järkevämmin pitkin päivää. Kaipa se sanonta aamiaisen tärkeydestä johonkin perustuu…

Jos joku miettii, niin kyllä: tämä on maksettu mainos. Tein nimittäin Oatlawsin kanssa yhteistyösopimuksen oltuani tyytyväinen tuloksiin. Oatlawsin tuotteet lanseerattiin kauppojen hyllyille marraskuun alussa ja niitä löytää ainakin isoimmista marketeista, tsekkaa jos kohdalle osuu! Toimii erinomaisesti myös retkeillessä ja vaelluksilla, kun kevyiden annospussien oheen ravitsevaan aamiaiseen ei tarvitse kuin muutaman desin kylmää vettä. Helppoa ja tehokasta!

Uusi aamurutiini!

Olen jakanut seuraavan vuoden Cholatselle treenamisen kolmeen osaan: Fyysinen kunto, kiipeilytreeni ja mentaalipuoli. 

Näistä ensimmäistä siis treenaan sekä töissä että lenkkipoluilla, fillaroiden ja portaita nousten. Kun lumi tulee maahan, otan repertuaariin mukaan myös sauvakävelyn. Viikossa liikun 3-5 kertaa vähintään 45 minuuttia kerrallaan. Yhden vaelluspäivän lasken yhdeksi treenikerraksi. Kehonhuoltona käyn hierojalla kahden viikon välein.

Vuorikiipeilytreeni on Suomen tasangoilla hieman hankalampaa, täällä kun ei vuoria pääse nousemaan. Pyrin sellaisten ääreen kyllä matkustamaan niin usein kuin suinkin, mutta kotona on tyytyminen jääseiniin ja sisähalleihin. Kävin viime viikolla konsultoimassa muutamaakin itseäni parempaa kiipeilyammattilaista, joilta sain hyviä vinkkejä. Olen siitä lähtien vetänyt päivittäin leukoja jäähakuista roikkuen. En ole koskaan liikaa sisäkiipeilystä innostuntut, mutta tiedostan, että monella tapaa se on hyvää treeniä myös vuorille, samoin kuin jääkiipeily. Ylipäänsä minun pitää hyväksyä se, että jokainen nousumetri seinällä – sisällä ja ulkona – auttaa isompia nousuja suunnitellessa, niistä kun saa rutiinia ja etenkin varmuutta omaan toimintaan. Tästä sain lähes läksytyksen kaverilta, kun olen ollut niin laiska käymään. Tiedän, tiedän, pitää korjata asia. 

Leuanvetoa hakuilla. Ihan perseestä. Toimii.

Cholatse on todella ilmava vuori, eli siellä liikutaan paljon jyrkillä seinillä ja kapeilla harjanteilla, jolloin viereltä on koko ajan pitkä matka alas. Tarvitsen lisää kokemusta avoimista paikoista ja harjannekiipeilystä ja sitä aion hankkia ainakin Ranskassa, Ruotsissa, Itävallassa ja Norjassa tulevan kevään ja kesän aikana. Aion skinnailla paljon läpi talven, mutta jokaiseen reissuun otan mukaan myös kiipeilykamat ja pyrin erilaisia alppireittejä nousemaan. 

Tähän liittyy myös treenin kolmas osio, eli se mentaalipuoli. Mitä enemmän ilmavissa paikoissa liikkuu, sitä enemmän pääkoppa tottuu niissä toimimaan ja pysymään kasassa. Henkinen varmuus pahoissa paikoissa on asia, jota ei voi harjoitella kuin menemällä niihin paikkoihin. Mutta myös sisäseinät ja jääseinät auttavat ja totuttavat pääkoppaa korkealla roikkumiseen. Ja kun pää on kunnossa, oma toimintakin on varmempaa. Varmuus luo itseluottamusta ja itseluottamus yhdessä hyvän fyysisen kunnon kanssa luovat puitteet onnistuneisiin huiputuksiin.

Lobuche, ehkä jyrkkä muttei läheskään niin ilmava kuin Cholatse

Aika hyvin on nyt asetelmat laadittu ja jälleen kerran aion olla ensi syksynä paremmassa kunnossa kuin koskaan. Ainoa, mikä enää puuttuu, on sparraaja, eli joku itseäni parempi kiipeilijä, joka jaksaisi auttaa puoliummikkoa kehittymään ja joka potkisi minua haastamaan itseäni päivittäin juuri kiipeilyssä. Jos siis joku kaipaa partneria, joka haluaa oppia lisää ja joka paikkaa lukuisat puutteensa yleensä huonoilla vitseillä, saa ilmoittautua!

Etsitään seuraa tositarkoituksella!