Utön kauneudesta voisi kirjoittaa kirjan verran sanoja, mutta koska niitä olen jo muutamaankin kertaan rustaillut, laitetaan tällä kertaa viikonlopun pikavisiitistä mieluummin muutama kuva.
Tärkeintä Utössa on aamukahvi majakkamukista.
11-vuotiaan mielestä siisteintä Utössa on irroittaa kallioille jäätyneistä vesilätäköistä jääkannet ja paiskoa niitä kiville kuin ikkunalaseja.
Tavoite Utön reissuilla on ollut osua saaristoon syysmyrskyn aikaan, jolloin pääsisi vähän testailemaan varusteita ja ottamaan siitä kuvia. Tätä lähemmäs syysmyrskyä en ole vielä päässyt.
Utö on ainoa paikka, missä olen kokenut täydellistä rauhaa ja eristyneisyyttä, saaresta kun ei pääse näin offseasonilla nopeasti tai helposti pois mitenkään. Naureskelin viikonloppuna, että jopa Cholatsen basecampista Himalajalla on helpompi saada kyyti sivistykseen kuin Utösta. Myös matka saarelta kotiin lautalla, lossilla ja autolla kestää yhtä kauan kuin lento Kathmandusta Helsinkiin.
Haaveissani on viettää yksi vuosi elämästä Utössa asuen ja kokea sen eristys kaikkina vuodenaikoina. Et jos joku utölainen lukee tätä ja haluaa vuokrata mulle talon vuodeksi, hit me up!
Otan tän saman kuvan joka kerta, koska toi setup on täydellinen
Utössa asuu vakituisesti noin 50 asukasta. Saarella on kauppa, kahvila ja hotelli, joista ensin mainitut ovat auki tunnin verran päivässä. Utössa on myös koulu, jossa on tällä hetkellä muistaakseni yhdeksän oppilasta. Tärkein ja tunnetuin maamerkki on kuitenkin toi majakka.
Utössa on myös luotsiasema, joka on ollut saaren tärkein työllistäjä sen jälkeen, kun puolustusvoimat muutti saarella sijainneen valmiuslinnakkeensa vartiolinnakkeeksi ja vetäytyi pois. Iso osa Utösta on silti edelleen sotilasaluetta.
Tää aamukahvimaisema on everything.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti